Sakkovankien lukumäärää halutaan vähentää [Koostanut Jenni Turunen 8.1.2008, 14:12]

Hallituksen esitys (164/2007) Eduskunnalle laeiksi rikoslain 2 a luvun ja uhkasakkolain 10 §:n muuttamisesta

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rikoslakia ja uhkasakkolakia siten, ettei rangaistusmääräysmenettelyssä annettuja sakkorangaistuksia ja uhkasakkoja voitaisi enää muuntaa vankeudeksi. Esityksen tavoitteena on vähentää sakkovankien lukumäärää sekä poistaa mahdollisuus muuntaa sakkorangaistus vankeudeksi periaatteellisesti ongelmallisimmista edelleen muunnettavissa olevista sakoista.

Ehdotettu muuntokielto alentaisi oikeusministeriössä tehdyn selvityksen perusteella pelkkää muuntorangaistusta suorittavien vankien päivittäistä määrää arviolta noin 20-40 vankiin. Sakkovankien päivittäinen määrä laskisi siten nykyisestä noin 120-130 vangista huomattavasti. Osin tämä johtuu jo tehdyistä muuntorangaistuksen käyttöön vaikuttaneista lainmuutoksista, joiden vaikutus ei vielä näy täysimääräisesti vankiluvussa. Myös ehdotetun muutoksen vaikutus näkyisi viiveellä, koska muuntorangaistuksen määräämisestä sen täytäntöönpanoon kuluu usein yli vuosi.

Ehdotetut muutokset vaikuttaisivat vastaavalla tavalla myös sakon muuntorangaistusta muun vankeusrangaistuksen ohella suorittaviin vankeihin. Voidaan arvioida, että tältä osin muutos alentaisi päivittäistä keskivankilukua noin 80-100 vangilla.

Muuntorangaistuksen käytön vähentäminen vähentäisi Oikeusrekisterikeskuksen, poliisin, syyttäjien, tuomioistuinten ja ulosoton työtä. Erityisesti se vähentäisi työtä vankiloissa, koska vankilaan sisään tulevien sakkovankien määrän voidaan arvioida laskevan ainakin 30 prosenttia. Sakkovankeja koskevilta työläiltä vankilaan saapumiseen ja sieltä lähtemiseen liittyviltä toimenpiteiltä vältyttäisiin tältä osin kokonaan.

Esitetyt muutokset voivat jossakin määrin vaikuttaa prosessilajivalintaan siten, että joitakin nyt rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltäviä asioita aletaan käsitellä tuomioistuimissa. Tämä koskee erityisesti toistuvasti samoihin rikoksiin, kuten näpistyksiin, syyllistyviä henkilöitä. Kokonaisuutena esitys mahdollistaisi siten vapautuvien voimavarojen tehokkaamman kohdistamisen tällaisten ongelmatapausten käsittelyyn.

Esityksellä ei olisi sanottavasti vaikutusta rikollisuuteen, koska nyt tarkoitetuissa tapauksissa on kyse henkilöistä ja tekotyypeistä, joihin sakkorangaistuksen ja muuntorangaistuksen uhkan ei ole perusteita uskoa juuri vaikuttavan. Kyse on pääosin näpistelyrikoksiin syyllistyvistä henkilöistä, jotka eivät tämäntyyppisiin tekoihin syyllistyessään pääsääntöisesti punnitse seuraamuksen vakavuutta tai vaikutusta. Tällainen näpistely on kauppiaiden ja poliisin kannalta jossakin määrin turhauttavaa, koska usein samat henkilöt uusivat tällaisia rikoksia. Sakon muuntorangaistus ei kuitenkaan ole tehokas keino tämän ilmiön hillitsemisessä. Sisäisen turvallisuuden ohjelmaan liittyvässä kansallisessa yhteistyöryhmässä selvitetään toimenpiteitä, joihin olisi mahdollista ryhtyä toistuvasti näpistyksiin syyllistyvien henkilöiden osalta.