LAKIKIRJAN KÄYTTÖOPAS

Yleistä

Lain syntyminen

Lainsäädäntövaltaa Suomessa käyttää eduskunta. Laeista päättäminen on eduskunnan keskeisin tehtävä. Lakiehdotus tulee eduskuntaan käsiteltäväksi yleensä hallituksen esityksenä. Ennen esitystä lakiehdotusta valmistellaan ministeriöissä virkamiestyönä ja tasavallan presidentti antaa esitykset eduskunnalle. Lakiehdotus voi tulla vireille myös kansanedustajan aloitteesta ns. lakialoitteella. Lakiehdotuksen käsittely alkaa aina eduskunnan täysistunnossa lähetekeskustelulla, jonka päätteeksi päätetään esityksen lähettämisestä valiokunnan käsiteltäväksi. Valiokunta tekee lakiehdotuksesta mietinnön, jossa esitetään valiokunnan kanta esitykseen. Valiokuntakäsittelyn jälkeen lakiehdotus palaa eduskunnan täysistuntoon ensimmäiseen ja toiseen käsittelyyn. Toisessa käsittelyssä laki joko hyväksytään tai hylätään ja lopuksi lain vahvistaa tasavallan presidentti.

Lait ja säädöshierarkia

Perustuslaki on kaiken Suomessa tehtävän lainsäädännön kulmakivi. Se koskee esimerkiksi valtion järjestysmuotoa ja yksilön perusoikeuksia. Tavalliset lait säädetään eduskunnassa ja ne koskevat kansalaisten jokapäiväistä elämää; esimerkiksi koulutusta, terveydenhuoltoa ja liikennettä. Lainsäädäntöä täsmennetään ja täydennetään tarvittaessa asetuksin. Hallitus, presidentti ja ministeriö voivat antaa asetuksia eduskunnan säätämän lain nojalla.

Euroopan unionin lainsäädäntö ja Suomen lainsäädäntö

Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat useilla kansainvälisillä sopimuksilla luovuttaneet osan kansallisesta itsemääräämisoikeudestaan EU:n yhteisille toimielimille. Suomi on mukana päättämässä Euroopan unionin lainsäädännöstä yhdessä muiden maiden kanssa. Euroopan unionin lainsäädäntö vaikuttaa kaikkien jäsenmaiden kansalliseen lainsäädäntöön. EU:n lainsäädäntö muodostuu asetuksista, direktiiveistä ja suosituksista. Eduskunnan suuri valiokunta käsittelee EU-asioita ja valmistelee jäsenyyteen liittyvää kansallista lainsäädäntöä.

Osastot

Säädökset on jaettu oikeusalojen mukaisesti osastoihin (esimerkiksi Ra 100 Rahoitus ja vakuutus). Osastot on jaettu alaosastoihin, jotka on yksilöity sataluvuin (esimerkiksi Ra 100 Rahalaitos, rahoitus ja sijoittaminen). Osastot sisältävät kunkin oikeusalan voimassa olevia Suomessa noudatettavia säädöksiä eli lakeja ja asetuksia sekä säädöskokoelmassa julkaistuja päätöksiä aihealueittain ryhmiteltynä.

Suomen Laki I–III, Verolait ja Euroopan unionin verolait sisältävät seuraavat osastot

Suomen Laki I

Pe = Perustuslaki ja ihmisoikeudet
PeEU = Perus- ja ihmisoikeudet
Si = Siviilioikeus
SiEU = Siviilioikeus
Yr = Yritystoiminta
YrEU = Yritystoiminta
Ra = Rahoitus ja vakuutus
RaEU = Rahoitus ja vakuutus

Suomen Laki II

Vi = Viestintä, liikenne ja kuljetukset
ViEU = Viestintä, liikenne ja kuljetukset
Ri = Rikosoikeus
RiEU = Rikosoikeus
Pr = Prosessioikeus
PrEU = Prosessioikeus
Va = Valtio-oikeus
VaEU = Valtio-oikeus
Yh = Yleishallinto-oikeus
YhEU = Yleishallinto-oikeus
Ha = Hallintoalueet ja itsehallinto
Kv = Kansainväliset suhteet ja ulkomaalaiset
KvEU = Kolmansien maiden kansalaiset ja työvoiman vapaa liikkuvuus
Tu = Turvallisuus ja yleinen järjestys
TuEU = Turvallisuus ja maahantulo
Op = Opetus- ja sivistystoimi

Suomen Laki III

Ym = Ympäristö ja asuminen
YmEU = Ympäristöoikeus
Ma = Maaseutuelinkeinot
So = Sosiaali- ja terveydenhuolto
SoEU = Sosiaaliturva
El = Eläkkeet ja tapaturmavakuutus
ElEU = Eläkkeet
Ty = Työ- ja virkasuhde
TyEU = Työoikeus

Verolait

Ve = Verolait

Euroopan unionin verolait

VeEU = Verotus
TlEU = Tulliliitto

Kansallisen säädöksen rakenne

Signum

Yksittäisen säädöksen tunnus (signum) muodostuu osaston kirjainlyhenteestä ja alaosastoittain juoksevasta numeroinnista (esimerkiksi Vakuutusyhtiölaki, Ra 204). Lakikirjassa tunnus on merkitty sen sivun yläreunaan, jolla säädös on. Suomenlaki.com:ssa signum löytyy sisällysluettelosta satatason alta sekä avatun säädöksen sivun yläreunasta.

Nimi

Säädöksen nimikkeen yhteyteen on merkitty säädöksen antopäivä ja säädöskokoelmanumero (esimerkiksi Kuluttajansuojalaki 20.1.1978/38).

Voimaantulo- ja antotiedot

Voimaantulotiedoissa näkyy, milloin kyseinen säädös tulee voimaan. Suomenlaki.com:ssa voimaantulotiedoissa on ilmaistu päiväyksen jälkeen kirjaimilla, onko kyseessä muutos (M), lisäys (L), kumous (K) vai siirto (S). Suomenlaki.com:ssa antotiedoissa näkyy säädöksen antopäivämäärä sekä säädöskokoelman numero sekä säädöksen julkaisuvuosi. Lakikirjoissa muutostiedoissa näkyvät ainoastaan antopäivämäärä sekä säädöskokoelmanumero.

Historiatiedot

Lain nimikkeen alla on lueteltu vuodesta 1981 alkaen lain säätämisen pohjana ollut hallituksen esitys (HE) tai lakialoite (LA) ja lakiin kohdistuneet muutokset (sekä kunkin muutoksen pohjana ollut HE tai LA); myös säädöskokoelman viittaukset EU-säädöksiin on mainittu. Vuodesta 2001 alkaen on merkitty valiokuntamietinnön (esim. LaVM) numero. Vireillä olevat uudistukset -kohtaan on merkitty hallituksen esitykset, jotka toteutuessaan muuttavat kyseistä lakia. Säädöksen alkuun on koottu viitteet direktiiveihin, joiden täytäntöönpano on toteutettu kyseisellä säädöksellä.

Johtolause

Mikäli säädöksessä on johtolause, siinä ilmaistaan esittelijätaho sekä kenen päätöksen mukaisesti kyseinen säädös tai sen osa lisätään, kumotaan, muutetaan tai siirretään. Mikäli säädös on tehty eduskunnan päätöksen mukaisesti, niin johtolausetta ei erikseen mainita. Esimerkiksi: ”Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty liikenne- ja viestintäministeriön esittelystä, säädetään televisio- ja radiotoiminnasta 9 päivänä lokakuuta 1998 annetun lain (744/1998) 16 §:n 2 momentin nojalla, sellaisena kuin se on laissa 394/2003:”

Luku

Säädös voi jakautua lukuihin, jotka jakautuvat edelleen pykäliin. Mikäli koko luku tai luvun otsikko on muuttunut, voimaantulo- ja antotiedot on sijoitettu otsikon jälkeen.

Pykälä

Pykälä on säädöstekstin numeroitu kohta, joka sisältää tietyn asiakokonaisuuden. Mikäli koko pykälä on muuttunut, voimaantulo- ja antotiedot on sijoitettu sen alkuun numeron ja §-merkin jälkeen.

Nimi

Osassa pykälistä on erillinen nimi, jossa määritellään pykälän keskeisin sisältö. Mikäli pykälän otsikko on muuttunut, voimaantulo- ja antotiedot on sijoitettu otsikon jälkeen.

Momentti

Pykälät jakautuvat momentteihin. Momentti on lakipykälän kappale. Mikäli momentti on muuttunut, voimaantulo- ja antotiedot on sijoitettu muuttuneen momentin jälkeen.

Kohta

Momentissa voi olla erillisiä kohtia. Kohdat on tavallisesti järjestetty joko kirjaimin tai numeroin. Mikäli kohta on muuttunut, voimaantulo- ja antotiedot on sijoitettu muuttuneen kohdan jälkeen.

Viite

Suomen Laki -toimituksessa lisätään säädöstekstiin erilaisia viitteitä, esimerkiksi toisiin säädöksiin ja yksittäisiin pykäliin selventämään säädöksen sisältöä ja sen ymmärtämistä. Viitteiden lyhenteet löytyvät lyhenneluettelosta sekä lakikirjoista että Suomenlaki.com:sta.

Oikeustapaus

Lakikirjoissa sekä Suomenlaki.com:ssa kansallisten säädösten yhteyteen on sijoitettu hovioikeuksien (HO), korkeimman oikeuden (KKO) ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisuja. EU-säädösten yhteyteen on sijoitettu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Suomenlaki.com:ssa on erikseen oikeustapaushakemisto hovioikeuksien, korkeimman oikeuden, korkeimman hallinto-oikeuden ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä. Oikeuskäytännöstä löytyvät myös kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, päätökset ja lausunnot vuodesta 1990 lähtien.

EU-säädöksen rakenne

Asetus

Asetuksia antavat neuvosto ja parlamentti yhdessä tai komissio yksin, ja ne ovat kaikilta osin yleisesti velvoittavia. Asetuksia on sovellettava välittömästi kaikissa jäsenvaltioissa samaan tapaan kuin kansallista lainsäädäntöä.

Direktiivi

Direktiivejä antavat neuvosto ja parlamentti yhdessä tai komissio yksin, ja ne on osoitettu jäsenvaltioille. Niiden tärkein tavoite on yhdenmukaistaa lainsäädäntöä. Direktiivi sitoo jäsenvaltioita asetetun tavoitteen osalta, mutta jäsenvaltiot voivat itse valita muodon ja keinot, joilla koko yhteisöä koskevat tavoitteet toteutetaan kansallisessa oikeusjärjestyksessä. Jos jäsenvaltiot eivät siirrä direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään tai jos ne tekevät sen epätäydellisesti tai myöhässä, ihmiset, yritykset ja yhteisöt sekä julkisoikeudelliset tahot voivat vedota kyseiseen direktiiviin suoraan kansallisissa tuomioistuimissa.

Suositus

Suosituksilla toimielimet voivat kehottaa vastaanottajaa (jäsenvaltioita, muita toimielimiä ja joissakin tapauksissa unionin kansalaisia) toimimaan tietyllä tavalla asettamatta kuitenkaan oikeudellista velvoitetta.

Tiedonanto

Tiedonantoja annetaan jatkuvasti selityksineen ja esityksineen uudeksi lainsäädännöksi tai esityksineen uudeksi politiikaksi jollakin osa-alueella.

Perustamissopimus

Euroopan unionin toimintaa säätelevät jäsenvaltioiden välillä tehdyt perustamissopimukset, joita maat ovat sitoutuneet noudattamaan.

Päätös

Yhteisön päätös sitoo kaikkia, joille se on osoitettu. Päätös kohdistuu rajalliseen määrään osallisia, jotka voivat olla jäsenvaltioita, yksityisiä yrityksiä tai henkilöitä. Päätökset sitovat toisin sanoen vain vastaanottajaa. Päätöksillä tarkoitetaan esimerkiksi erilaisia komission tai muiden EU-toimielinten päätöksiä. Päätös antaa mahdollisuuden suoraan ja yksityiskohtaisesti säädellä yksittäistä asiaa. Kansalliset viranomaiset eivät voi muuttaa päätöstä.

Signum

EU-säädöksen signumin loppuosan tunnuksena on aina lyhenne EU (esimerkiksi RiEU).

Nimi

Nimellä tarkoitetaan säädöksen alussa ilmoitettuja tietoja, jotka erottavat sen muista säädöksistä. Varsinaisen nimen jäljessä ennen johdanto-osaa voi olla tiettyjä teknisiä tietoja (esimerkiksi todistusvoimainen kieli, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti, numero).

Celex-numero

Celex-tietokanta on EU:n säädöstietopankki. Celex-numero koostuu numeroista ja kirjaimista ja se kertoo minkä tyyppisestä asiakirjasta on kyse. Celex-numeroa käytetään Euroopan unionin laissa sekä alkuperäisen säädöksen tunnisteena että muutostietona (esimerkiksi 307L0016).

Historiatiedot

EU-lainsäädännön osalta historiatietoihin kirjataan asiakirja, jossa kyseinen EU-säädös on julkaistu sekä kyseistä säädöstä koskevat muutosasiakirjat. Euroopan unionin virallinen lehti (EUVL) oli aiemmalta nimeltään Euroopan yhteisön virallinen lehti (EYVL). Muutos tapahtui 1.2.2003.

Johdanto

Johdanto-osalla tarkoitetaan artiklaosaa edeltäviä viittauksia säädöksen lainsäädäntöhistoriaan, tavoitteisiin, täytäntöönpanoon ja muihin säädöksiin. EU-säädöksen johdanto-osan tekstiä käytetään usein apuna säädöksen artiklaosan tulkinnassa.

Artikla

EU-säädöksissä artikla vastaa kansallisen säädöksen pykälää. Mikäli koko artikla muuttuu, voimaantulo- ja antotiedot sijoitetaan artiklan alkuun artiklanumeron jälkeen.

Kohta

EU-säädöksissä kohta vastaa kansallisen säädöksen momenttia. Mikäli kohta muuttuu, voimaantulo- ja antotiedot sijoitetaan kohdan jälkeen.

Alakohta

Mikäli alakohta muuttuu, voimaantulo- ja antotiedot sijoitetaan muuttuneen alakohdan jälkeen.

Asiahakemisto

Asiahakemistossa on viittauksia lakikirjoissa (Suomen Laki I, Suomen Laki II ja Suomen Laki III sekä Verolait ja Euroopan unionin verolait) tunnuksilla (signumeilla) ja viitteinä oleviin säädöksiin sekä väliotsikoihin. Hakusanoihin on koottu viitteitä aihepiirin keskeisiin säännöksiin. Viitatuissa kohdissa olevat jatkoviitteet johdattavat perehtymään aihepiiriin tarkemmin. Säädöksen sijainti lakikirjan osastoissa määräytyy tunnuksen (signumin) mukaan, ja säädöksen tarkka sijainti näkyy sisällysluettelosta. Jos hakemistossa viitataan säädökseen antopäivällä ja säädöskokoelmanumerolla, säädös on painetussa lakikirjassa vain viitteenä. Esimerkiksi haettaessa asiasanalla testamentti asiahakemistosta löytyvät seuraavat viitteet säännöksiin ja väliotsikoihin. Hakusanan kohdalla on mainittu myös muita aiheeseen liittyviä hakusanoja.

Testamentti, Perintö ja testamentti, Si 235–Si 238; PK 3:1–3:2, 9–16 luku, 17:1 ja 26 luku, Si 235; Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välinen perintöä, testamenttia ja pesänselvitystä koskeva sopimus, Si 238; OK 10:2, Pr 101; PerVL, Ve 401; TVL 37, 51 ja 52 §, Ve 101. Ks. Erityisjälkisäädös, Väärennys.